Tappava virta?

Selittäkäähän joku että mikä on joku raja että mikä virta tappaa? 230 voltista 60mA?? Mutta 1,5 voltin patteristakinhan taitaa tulla 110 mA. Sekoilenko minä vai kuinka tämä menee? Riippuuko tappavan virran määrä jännitteestä?

Ihmisen kehon sähkönjohtokyky, tai sähkönjohtokyvyttömyys, vastus (tasavirta) määrää virran suuruuden jos jännite pidetään vakiona. Ja jos puhutaan vaihtovirrasta, ei puhuta pelkästä resistanssista vaan impedanssista. Ihmisen kehollakin on tietty ominaissähkönjohtokyky.

Ei ole merkitystä sillä, pystyykö sähkölähde antamaan yhden ampeerin virran vai sata ampeeria. Vähempikin virta on vaarallinen, mutta saavutetaanko tuo virran suuruus, riippuu jännitteestä siinä virtapiirissä, jossa ihmiskeho on yhtenä osana. Virta ei ole suuri jos jännite on 1,5 V ja sitä kuormitetaan ihmisen kehon suuruisella resistanssilla.
Tasajännite, virta ei ole niin vaarallinen kuin vaihtovirta. Jos tasajännite on tarpeeksi korkea, se voi aiheuttaa palovammoja, mutta vaihtojännite, ihmisen kehon lävitse kulkeva vaihtovirta voi vaikuttaa sydämen toimintaan ja on siksi vaarallisempaa kuin tasajännite.

Ihmisen kehon sähkönjohtavuus tasasähköllä on huonompi kuin vaihtosähköllä.
Jos otetaan kehon resistanssiksi (tasavirtavastus) vaikkapa 150000 ohmia ja jännitteeksi tuo 1,5 V niin virraksi saadaan 0,00001 A, siis 0,01 mA.
Vaihtovirralla ihmisen kehon vaihtosähkövastus, impedanssi on pienempi, joitakin tuhansia ohmeja 230 V vaihtojännitteellä (50 Hz).
Jos lasketaan virran suuruus 230 V ja vaikkapa 3000 ohmin perusteella, saadaan 0,076 A, siis 76,6 mA, joka on hyvinkin hengenvaarallinen.
Ns. kosketusjännitteen suuruus vaikuttaa myös tuon impedanssin arvoon, eli minkä suuruinen jännite vaikuttaa niissä osissa sähkölaitetta joihin ihmiskeho tulee osalliseksi, vaikkapa jännitteellinen johdin ja jokin maadoitettu metallikotelo.

Lyhyt vastaus kysymykseesi:
Kyllä, tappavan virran aiheuttaa jännitteen määrä, eli riippuu jännitteestä. Vaihtojännitteellä muutamien kymmenien volttien arvo voi olla jo vaarallinen.

Tuossa esimerkissäsi 1,5 V tasajännitteellä 110 mA (0,11 A) virta edellyttäisi 13,6 ohmin kuormaa.
Eli ainakaan 1,5 V patteri ei ole vaarallinen, ellei sitä syö.

Tulipa ne tärkeimmät sanottua jo. Hieman jotain dataa vielä.

sähkö tappaa oikeastaan kahdella tapaa. polttamalla ja pysäyttämällä sydämen. Jälkimmäinen on vaihtosähkön ominaisuus, koska se sotkee rytmin. Sopivan pituinen tasasähköpulssi voi sanoa sydämlee purista ja helppaa ny. Hetken aikaa on nuppi sekasin, mutta henkiin jäätiin. polttaminen tulee taas sitten isoilla virroilla. Näihin sortuvat muuntajaoravat ja sähkövoimalinjakurjet.

Ja tosiaan ihminen on impedanssi. Kaikilla kivoilla kapasitansseilla ja induktansseilla, pintailmiöillä yms yms. Merkittävää on mikä on sähkön tie. etusormesta peukaloon tuskin tappaa, mutta vasenkäsi oikeajalka vie helpommin hengen.

Leikinpä yleismittarilla. Teholähde on 9V paristo. Peukalosta peukaloon 1.3Mohmia I= U/R = 7 mikroampeeria. 100V niin en tykkäisi päätää irti ja 100kV niin henki kohtuu varmasti henki pois.

Ei muuten tuntunut missään. Meneppäs maistamaan miltä sähkö maistuu. samat 9V patterin navat maistuvat pahalle. Tai älä menekään. Kuitenkin pumpunjaksotin kärähtää ja kuolet ja mua syytetään.

Tai sitten:
darwinawards.com/darwin/darwin1999-50.html
Lyhyt suomireferaatti: Voittaja mittasi sisäisen resistannssinsa. Lopputulema oli kaksi reikää käsissä ja loppui se mittailu.

Hyviä keskusteluja aiheesta suomeksi voi googleilla sfnet.harrastus.elektroniikka. Ollut useamminkin esillä siellä. groups.google.com on siis se juttu jota voi käyttää.

Kovin tälli minkä olen saanut on ollut mitä kummallisin. Philips televiisori, kaksi viiksinen antenni saunakamarissa. Pyyhe päällä saunan jälkeen ja osui piiskan pää nihkeään selkääni. Olin polvillani samantien.

100V 100uF sormesta ranteeseen putkiradiosta sattui myös. En ollut purkanut juuri tuota linjaa, kun se oli diodin takana ja purkuvastus oli se syyllinen miksi jännite oli väärä. Seinässähän tuo ei ollut hetkeen aikaan.

Jos muuten on jännitteellisiä paikkoja niin toinen käsi taskuun ja eristetyt työkalut käyttöön. seinävehkeet VVSK:n taakse kaveri harjavarren kanssa likelle nykäseen pois.

ja tärkein: Mieti mitä teet ennen kuin teet. Lisäksi tiedosta jännitteenpaikat.

Sen verran lähellä sähköä minunkin urani on kulkenut, että olen myös kokenut sen olemuksen muutenkin kuin valona lampussa, lämpönä lämpöpatterissa ja savunkärynä oikosulussa.

Hetken olin osakkaana virtapiirissä, jossa elektroneja vauhditti 75 V vaihtojännite.
Jompi tai kumpi k√§p√§l√§ oli rungossa ja ohimoni sipaisi sit√§ toista ‚Äúnapaa‚ÄĚ.
Taisin nähdä siniaallon silmissäni ja inhottavalta se tuntui.

Alle kouluikäisenä piti työntää tulitikut pistorasian molempiin reikiin, eihän ne kuivat tikut voimaa antaneet, mutta kun niitä käytti välillä suussa, niin avot, johan ranteissa jurisi.
Jos osasit lukea tuon, ja niin osannet my√∂s t√§m√§n: √ĄL√Ą KOKEILE TUOTA

Varsinaisesti sähköiskua (230 V verkosta) en ole saanut, mutta on se lähellä ollut, jännitteettömäksi luulemani johdonpää olikin täysissä voimissaan, onneksi se hipaisi vieressä olevaa nollajohtoa, jonka jälkeen se leiskahduksen ja paukahduksen säestämänä muuttui jännitteettömäksi, tarvitsi vain käydä toteamassa sulaketaulusta minkä takaa se vielä sai sähköä.
Lattialämmityksen termostaattia vaihtaessani olin kääntänyt kaikki löytämäni siihen viittaavat automaattisulakkeet alas, paitsi sitä yhtä en.

Tyhjät aseet ja jännitteetömät johdot. Kumpiakaan ei ole, ennen kuin itse olet varmistanut asian. Kummillakaan ei silti sohita muualle kuin turvalliseen suuntaan.

Mulle naurettiin töissä aikoinaan, kun kannoin taskussa metallista valmistettua pistorasiaa. Se yhdisti kaikki yhteen ja esti pistokkeen irrottamisen tuosta härvelistä pannalla ja siinä oli riippulukko. Kohtuullisen varma tapa tehdä johdin sähköttömäksi. Työsuhteen päätyttyä annoin tuon värkin työnjohtajalle ja käskin käyttämään kuten olin itsekin käyttänyt. Annoin oikein kirjalliset ohjeet asiasta. Meni kuukausi ja yksi työntekijä oli saanut halogeenilamppua vaihtaessaan tällin ja palovamman, kun toinen kaveri oli tullut keskukselle ja heittänyt kaikki johdot kiinni.

Luin myös tuon linkittämäsi jutun.
Siinähän todellakin joku mittasi kehonsa resistanssia yleismittarilla, jonka virtalähteenä oli 9 V patteri.
Ja jos noin mittaa, niin normaalistihan otetaan mittapäät molempien käsien peukalon ja etusormen väliin. Kaiketi ihmisen iho, nahka on sen verran kuivempaa, että toimii eristeenä ja vastus, resistanssi on korkeahko.
Mutta tuon tapauksen henkilö painoikin peukalonpäät terävien mittapäiden kärkiin niin lujasti, että ne lävistivät ihon. Ja ehkäpä todellakin tuolloin ihmisen kehon sähkönjohtavuus kasvaa (resistanssi pienenee) niin merkittävästi, että myös virta kasvaa reilusti, tuossa tapauksessa ihmisen kehon resistanssiksi arvioitiin 100 ohmia ja 9V jännitteellä virraksi oli laskettu 0,09 A.
Tuohan todellakin vaikuttaisi vaarallisen suurelta virralta, ja mikäli juttu on tosi, niin henkilö kuoli. Vaikka kyseessä oli tasavirta, mutta kaiketi sekin voi olla vaarallista sydämen toiminnan kannalta.

Itseasiassa jännite ei tapa. Jos tappaisi, niin olisin ollut kuollut mies jo aikaa sitten :slight_smile:. Nimittäin nuorena poikana tuli useinkin saatua mopon sytytystulpan hatusta useiden kilovolttien sähköiskuja. Ikävältähän se tuntui, mutta ei siihen kuollut.

Energiaahan siinä mällissä ei montaa millijoulea ollut, joten siksi se oli lähes vaaraton.

Niin, mikä onkaan se lopullinen kuolinsyy sähkötapaturmissa, sehän voi olla vaikka putoaminen ja vakava loukkaantuminen iskun jälkeen.

Mutta kun lukee vaikkapa noista wikipedian sivuilta sydämen toiminnasta

fi.wikipedia.org/wiki/Syd%C3%A4n
fi.wikipedia.org/wiki/Aktiopotentiaali

ja kun huomioi, että myös sydänlihasten toimintaan liittyy sähkövirtaa, joka on hyvin heikkoa, niin näin maalaisjärjelläkin ajatellen ymmärtää, kuinka ulkoinen sähkövirta voi aiheuttaa vakavan toimintahäiriön tuossa systeemeistä hienoimmassa.

Ohmin(kin) lain mukaan, minkä korkeampi jännite, sen korkeampi virta. Ja jopa pienessä patterissa virtaa riittää, mutta sen matala jännite tekee sen turvallisemmaksi, ottaen huomioon mitä noissa aiemmissa kirjoituksissa on sanottu ihmiskehon sähköisistä ominaisuuksista.

Olen tiennyt että sähkön kanssa ei ole leikkimistä (vaikka lapsena leikinkin), mutta luettuani tuosta sydämen toiminnasta, ymmärrän paremmin, kuinka vaarallista se sähkö todella voikaan olla ja minkä vuoksi. Tuo panee olemaan entistäkin huolellisempi ja varovaisempi sähkön kanssa.

Ja uskon paremmin tuon tapauksen, josta tuossa aiempana mainitaan. Sen voisi ajatella niin, että siinä suorastaan kytkettiin ihmisen sähköjärjestelmään ulkoinen jännite.

Sanotaanko että puoliksi väärin. Sähkö tappaa. Sillä ei ole hemmetinkään väliä että johtuuko kuolema jännitteestä, virrasta vai putoamisesta jos henki kuitenkin lähtee.

Eli: Olkaa varovaisia!

Edelleen: Jännite ei tapa. Muutenhan jokainen täällä kupsahtaisi saadessaan näpäytyksen keinokuituisesta autonpenkistä noustessaan. Staattisen sähkön purkauksessa saattaa olla hyvinkin monta kilovolttia. Energiaa siinä ei juurikan ole, joten purkaus kestää äärettömän lyhyen aikaa.

On totta että ohmin lain mukaan virta kasvaa, jos jännite kasvaa. Samoin käy myös resistanssin pienentyessä. Tietenkin voitaisiin täten myös sanoa resistanssin tappavan :wink:.

Siispä: 9 voltin paristo saattaa tappaa, jos siitä johdetaan jännite suoraan sydämeen pitkäksi aikaa. Siinä on nimittäin aika lailla energiaa ja märällä sydämellä on aika matala resistanssi.

Summa summarum: Virta tappaa. Kasvatetaan sitä sitten impedanssia (resistanssia) pienentämällä tai jännitettä nostamalla. Energiaakin kyllä tarvitaan.