Sekä softa- että rautaihmisillä pitää olla jonkinlainen kyky ajatella asioita koko järjestelmän kannalta. Muuten seurauksena voi olla kasa palikoita, jotka tekevät sen oman pienen roolinsa periaatteessa oikein, mutta eivät toimi toistensa kanssa oikein. Näitä fiboja voi sattua niin rauta- kuin softapuolellakin.
Rautaihmisen pitää tuntea softamaailmaa vähintään sen verran, että pystyy tekemään rautaa myös koodinnaputtelijaa ajatellen. Tietyt asiat on helppo toteuttaa sillä ohjelmoitavalla lutikalla x, joka on satuttu valitsemaan, mutta joitakin muita juttuja varten kannattaakin ehkä sitten laittaa toinen erikoistuneempi piiri kaveriksi. Ohjelmoitavasta palikasta ei useinkaan voi myöskään ottaa mitä tahansa pinniä mihin tahansa käyttöön, tai sitten koodia tarvitaan rutkasti enemmän ja toiminta hidastuu, kun kaikkia lutikan ominaisuuksia ei saadakaan käyttöön. Rautaihminen tuntee myös pelkkää softaihmistä paremmin komponenttien epäideaalisuuksia, osaa huomioida EMC-asiat, tuntee elektroniikan valmistustekniikkaa ja osaa piljoona muuta hyödyllistä asiaa, joiden oppimiseen menee vuosikausia.
Softaihmisen pitää tuntea rautamaailmaa vähintään sen verran, että osaa pitää puolensa ja pystyy ymmärtämään pääpiirteissään sen järjestelmän, johon koodia kirjoitetaan. Jos sulautettu palikka ohjaa jotakin laitetta tai prosessia, hänen täytyy ymmärtää ohjattava prosessi perinpohjaisesti. Signaalinkäsittelyä on syytä tuntea melkoisen paljon, ja säätötekniikan osaaminen on usein olennaista. Softaihminen tuntee pelkkää rautaihmistä paremmin prosessoreiden ja ohjelmoitavien logiikkapiirien sielunelämää, ja osaa piljoona hyödyllistä asiaa, joiden avulla koodista saadaan nopeaa, helposti ylläpidettävää, toimivaa ja luotettavaa.
Todellinen ihminen on sitten sekoitus kahta edellä mainittua. Joillakin ehkä on enemmän kiinnostusta rautaan tai softaan, mutta päätyipä tekemään kumpaa tahansa, pitää sitäkin toista puolta tuntea vähintään sen verran, että pystyy keskustelemaan sen onnettoman kanssa, joka on päätynyt sitä toista asiaa tekemään.
Lauri sanoikin tuossa hyvin, että jos jokin tehtävä asia ei ole tuttu, niin se opetellaan tekemään. Mukautumiskyky erilaisiin laitteisiin, työkaluihin ja järjestelmiin on olennaista, kuten myöskin jatkuva kehittyminen siinä, mitä tekee.
Siitä olen Laurin kanssa eri mieltä, että asia riippuisi paljolti yrityksen koosta. Kokemusta ei työelämästä ole niin paljoa, mutta uskaltaisin melkeinpä väittää, että se riippuu enemmänkin siitä, mitä firma tekee. Monimutkaisia aikakriittisiä järjestelmiä rakennellessa yksityiskohtainen osaaminen korostuu, ja riittävän yksityiskohtaisesti asiat osaavat ja ymmärtävät kaverit palkataan, oli yritys sitten minkä kokoinen tahansa. Eli pienessä firmassa ei edelleenkään ole enempää ihmisiä kuin muissakaan pienissä firmoissa, mutta ihmisten osaaminen on erikoistuneempaa.
Tästä tuli näköjään pidempi viesti kuin aluksi oli tarkoitus. Toivottavasti tässä kuitenkin on jotain tolkkua.