Ajattelin kysäistä vihjettä josko foorumilla olisi ajatusta millaista hakkuria ja kytkentää olisi syytä käyttää, kun haluan noin 20 Vdc 30Vdc 60Vdc jännitteet. Niitä käytetään antamaan sopivan suuruisia impulseja eteenpäin purkamalla kondensaattoreita. järjestelmää tulee söttämään lyijyhyytelöakku.
Ajatus olisi seuraavanlainen:
Konkkien yläpäät ovat diodien takana hakkurin ulostulosta ja alapäät ovat trankuilla erotettuna maasta. Hakkurin takaisinkytkennässä, josta valitaan jännite on eri suuruisia vastuksia käyttäen ja ladatessa ja purettaessa konkkien alapäät maatetaan.
Rikoinko jotain fysiikan lakia vai onko tämä täysin mahdoton idea?
Hyviä ideoita otetaan vastaan.
Oma käsitys kuvallisesti: Älkää antako valitun luteen häiritä. Se oli ensimmäinen joka löytyi ohjelmasta ja kelpasi ajatusten piirusteluun. Trankutkin vaihtunevat.
Tuo ajatus jännitteen muuttamisesta takaisinkytkentää muuttamalla on todennäköisesti ihan toimiva ratkaisu. Kun takaisinkytkentäarvo muuttuu, hakkurin säätö korjaa jännitteen. Lähtöjännitehän ei sitten kuitenkaan muutu askelmaisesti. Miten nopeasti se sitten uuteen arvoonsa pääsee, riippuu ihan hakkurista ja sen säädöstä. Todennäköisesti kuitenkin “melko nopeasti”.
Tuo kytkentäsi toinen osa taas on jotain, mitä en niinkään ymmärrä. Millaisia impulsseja ajattelit tuottaa, ja mistä kohtaa kytkentää otat ne?
Miten suuria ja millaisia kondensaattoreita tarvitset? Konkathan ovat käynnistyksessä tyhjät. Kun sitten pistät Q4:n johtamaan, hakkurin lähtö on D3:n ja C1:n kautta oikosulussa, kunnes konkka on varautunut. Käytännössä tässä kohtaa tulee suuri virtapiikki, jonka suuruutta rajoittavat lähinnä komponenttien resistanssit. Ja nehän eivät tuossa tapauksessa ole paljoa. Pahimmassa tapauksessa saattaa jotain hajota, varsinkin kun tarjolla on ihan mukavasti jännitettäkin.
Älkää antako valitun luteen häiritä. Se oli ensimmäinen joka löytyi ohjelmasta ja kelpasi ajatusten piirusteluun. Trankutkin vaihtunevat.