Keskustelu siirtyy filosofiselle puolelle Joten spekuloidaanpa hieman.
USKON, että MCU:n voi hallita tietylle tasolle.
EN usko, että kokonaan. Jos ja kun MCU:ssa kulkee sähköä, niin laite voi mennä
selittämättömästi sekaisin. Shit happens - harvoin varmaan, mutta joskus.
JOS haluaisin toimintavarman laitteen, niin varmaan harkitsisin parin erillisen
MCUn kytkemistä keskusteluyhteyteen niin että ne kyttäävät toisiaan (vrt.
kahdennetut tietokoneet yms. “idioottivarmat” systeemit, jotka nekin crashaavat
kuitenkin toisinaan). Tilakaaviot, hyppyjen kaikki mahdolliset polut yms. analyysit
toimivat tietenkin siihen asti, kunnes kontrollerista pamahtaa jostain syystä pienen
pieni transistoriliitos jostain sen uumenista. Sitten ei toimikaan enää mikään.
LISÄKSI, sovellustani varten olisi hyvä nollata silloin tällöin myös gsm-modeemi. Senkin
PITÄISI toimia moitteetta maailman tappiin, mutta eipä toimi. Eikö kellään ole koskaan
katkennut matkapuhelimella soitettu puhelu jostain selittämättömästä syystä? Niinkään
ei nimittäin teoriassa koskaan tapahdu! Vaikka käytännössä älypuhelimet pätkivät
minkä kerkiää. Yksi malli oli niin hieno, että se jopa sammutti itsensä, kun
kyllästyi maailman melskeeseen…
VIELÄ, pidän ihan vaan fiiliksillä suhteellisen luotettavana ajastinta, jolla ei ole
mitään yhteyttä mikrokontrolleriin, siksi pätkin jännitteen releellä; jos olisi mahdollista, niin käyttäisin varmaan Bilteman kytkinkelloa, mieluiten sähkömekaanista mallia!
MYÖNNÄN AULIISTI, että ratkaisuni ei ole elegantti. Mutta se on halpa, todennäköisesti toimiva,
ja pystyn pitämään ohjelmakoodin yksinkertaisena ja helposti toisiin kontrollereihin
portattavana, kun koodiin ei tule laitekohtaisia muistipaikka-, rekisteri-, tilakaavio- yms.
tietoja, vaan koda on simppeliä C:ta.
Näin vanhempana pässinä minä en enää vuorenvarmasti luottaisi “sarviinikaan”