Elektroniikka-ja vastaavien alojen opiskelu

Ajattelin tällaisen aiheen aloittaa, joka liittyy elektroniikan-ja vastaavien alojen opiskeluun. Olisi ihan kiva saada kerranki kunnon tietoa alan opiskelusta, kun muualta ei mitään järkevää vastausta saa (edes opinto-ohjaajalta).

Tänne voi kirjoittaa omia kokemuksia ja mietteitä alojen opiskelusta esim. toisessa asteessa, AMKssa jne. Tietenkin täällä voi sitten kysäistä alaa käyneiltä, että millaista on ollut ja niin edelleen. Tietenkin pitää muistaa, että opiskelu tyyli vaihtelee koulujen välillä.

Itse opiskelen tällä hetkellä viimeistä vuotta elektroniikka-alaa toisella asteella, ja minulta voi siitä kysäistä, että millaista on ollut, jos joku sattumoisin suunnittelee menevänsä opiskelemaan elektroniikka-alaa toiselle asteelle.

Olen ajatellut lähteä jatko-opiskelemaan AMK:hon tai Teknilliseen Yliopistoon tietotekniikka ja erikoistua sulautettuihin järjestelmiin(ehkä), mutta en vain osaa päättää kunpaan kouluun haluaisin enemmän. Joten voisi joku kertoa omia kokemuksia jommasta kummasta koulusta esim. Onko Teknillinen Yliopisto teoriapainotteisempi, ja kuinka teoria painotteinen? Onko AMK:ssa paljonkin teoriaa jne. Mutta itseäni mietityttää eniten se, että kummasta saa enemmän irti?

Mun valmistuminen on niin lähellä, että parempi olla hiljaa. Kysykää mun mielipidettä parin kuukauden päästä :confused:

Edit: Sanotaan nyt sen verran, että jos olis mahdollisuus rukata kalenteria taaksepäin, niin lähtisin Tampereen teknilliseen yliopistoon ja lukisin suoraan DI:ksi nykyisen AMK-tutkinnon sijaan.

Itse olen tässä alkanut kaartua tuonne teknillisen yliopiston puoleen, mutta mietin vain miten tuolla pärjää amiksen papereilla :neutral_face:. Kun olen sellaista huhua kuullut, että on siellä hankalaa hyvillä lukion papereillakin.

Tänään kävin tutustumassa yhteen AMK:hon ja siellä tietotekniikkaan. Vähän jäi lyhyeksi heidän esitelmä alasta. Ei käyty edes heidän luokassa, mutta joitain ohjelmointi esimerkkejä he meille näyttivät, jotka eivät olleet kovin erikoisia. Että joo sellaista siellä :confused:

Mutta onko täällä ihmisiä, jotka ovat käyneet teknillisen yliopiston? Ja mahdollisesti pohjana ollut amis.

Olen aloittanut 2002 TTY:llä. 2012 valmistuin Kemistä AMK:sta tietotekniikan insinööriksi. Yhteistä noilla oppilaitoksilla oli, että menit aamulla sinne ja joku yritti kaataa tietoa päähäsi. AMK motivoi ehkä oikeilla projekteilla koko ajan tekemäänkin jotain, mutta revipä yliopistossa jotain iloa derivaatan olemassa olemisen oikeaksi todistamisesta.

Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Yliopistolla puhutaan kovasti teoriaa. ja harkkatyöt ovat kauempana käytännöstä, mutta silti käytäntöön sovellettavissa jos oikein alkaa miettimään. AMK:ssa sanotaan, että älä tee noin ja jätetään perustelut opiskelijan vastuulle.

Esimerkiksi kirjoitin ensimmäisen PID kontrollerini TTY:llä (tosi hieno ja päin persettä tehty) ja se olisi voinut jopa toimiakin jossain. Se nyt oli vain harkkatyöhön tungettu palikka. Ja kukaan ei neuvonut. Google oli ystäväni.

AMK:ssa tein suurin piirtein samanlaisen säätimen, mutta paremman ja optimoidumman tällä kertaa näin tulokset heti, kun autorassa kaahaava auto lensi kuikkaan ja siitä tuli viritetty säädin.

Ero noilla harkkatöillä on että yliopistolla tehtiin binääripuu ja koko opiskelun aikana AMK:ssa ei tietorakenteihin kajottukaan tai suorituskykyyn. AMK:ssa kaikki on linkitettyjä listoja. Ohjelmoinnin peruskurssi oli vähän kuin mainilla alotetaan ja printf() printtaa. TTY:llä taas lähdettiin siitä, että funktiossa esitellyt muuttujat ovat pinossa, elleivät ole staticeja ja tällaiselta muuten näyttää struct muistissa.

Vähän hankala kiteyttää, mutta eroa siis on ja koita kysyä jotain jännää niin yritän vastata vielä jotain kummallisempaa.

Pakko kompata Vuokkoa t√§ss√§, itse opiskelen LUTissa ja kyll√§ teoria on se ‚Äúp√§√§asia‚ÄĚ, kursseilla aika harvoin p√§√§see k√§yt√§nn√∂n kanssa tekemisiin. T√§m√§ taas johtaa siihen, ett√§ kun k√§yt√§nn√∂ss√§kin haluaa jotain tehd√§, opiskelu j√§√§ v√§hemm√§lle ja valmistuminen venyy :wink: Mutta tosiaan opetuksen soveltaminen k√§yt√§nt√∂√∂n j√§√§ usein omalle vastuulle, koululla ei mahdottomasti p√§√§se tekem√§√§n.

Muutama kaveri on tehnyt niin, että käyneet ammattikoulun jälkeen iltalukion tms ja sitä kautta hakeutuneet yliopistoon. Ilman lukiota yliopistoon sisäänpääseminen kuulemma oli käytännön tasolla mahdotonta (tai ainakin olisi vaatinut kohtuuttoman suurta itseopiskelua).

Tilanteessasi itse tekisin niin, että AMK:hon vaan. Jos opiskelut vielä kiinnostaa sen jälkeen, on AMK-taustalla taas yliopistoon pääsy (ainakin muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen) suhteellisen suorasukaista ja kokonaisuutena tutkintoon ei tuhraannu sen enempää aikaa, kuin yliopistossakaan. Väittäisin jopa AMK:sta yliopistoon tulleiden tuttujen selvinneen huomattavan nopeasti opiskeluistaan.

Edellinen teksti sillä huomautuksella, että itselläni ei ole AMK-kokemusta, mutta sinne vaihto on kyllä harkinnassa.
Voisit Vuokko itse asiassa kertoa kokemuksiasi lisääkin tuosta vaihdoksesta, kuinka paljon/helposti sai yliopistolla käytyjä kursseja hyväksytettyä tutkintoon jne…

Oon ollut huono opiskelija, koska olen lukenut turvallisuus-,materiaali- paperinjalostus- sekä tekstiili ja vaatetustekniikkaa. Vajaa 80 opintoviikkoa on viivan alla. Sen lisäksi notkuin elektroniikan luennoilla ja harkoissa, koska en päässyt oikeasti kursseille ja tenttiin, kun ei ollut esitietoja. Tuo siis antoi idean lähteä kuikkahan Tampereelta.

Aloitin siis latvasta kiipeämään puuhun TTY:llä.

Mutta homma meni AMK:ssa niin, että listattiin peruskursseista ja tietotekniikasta opintoviikot, kerrottiin EU:n virallisella hattuvakiolla 1,5 ja lähdettiin vetämään ylitse alkupään kursseja AMK:ssa.

Toiseen suuntaan homma menee sitten niin, että kun on yliopistossa sisässä, niin katsotaan, että olet maisteri. Tässä on nippu pakollisia kursseja ja sitten hiukan jotain jännää, mitä täytyy lisäksi opiskella. siitä tulee sitten 120 opintopisteen loppusumma kun lyödään se DI:ksi tarvittava pääaine ja muut sellaiset.

Suosittelen kaikille, joiden mielestä kielet ovat kuin HTML:n parsimista regexeillä. AMK:ssa kielet on helppoja ja sen jälkeen ei koskaan enään niitä. Eikä mitään hiivatin epäfyysisiä laskuja, kuten euromerkin sisältäviä epämatemaattisia temppuiluja. (mulla on kotitradenomi sitä varten)

Teknillisessä yliopistossa ei taida sitten paljoa pysty rakentamaan ja kehittämään omia laitteita. Vai olenko väärässä? Amk:ssa varmaan tällaiseen kannustetaakin aika paljon.

Pystyy ja siihen kannustetaankin, mutta se tapahtuu omalla ajalla. Varmaankin kaikissa on myös harrastekerhot tätä varten (lappeen Rannassa Elko), joilla on hyvät tilat jne. Omia kikkailuja pystyy myös hyvin hyväksyttämään harjoitustöiksi jne, toki kurssista ja kurssin pitäjästä riippuen.

Juurikin noin päin. AMK:ssa ratkotaan toisten keksimiä ongelmia ja tiedetään ratkaisun olevan olemassa. Yliopistolla keksitään itse (ei pakko mutta tekee hyvää sielulle) ongelma usein jonkun luennon pienen sivuhuomautuksen perusteella ja mietitään pitkään mikä olisi ongelmaan ratkaisu.

Jos taas saat idean rakentaa suihkumoottorimopon yliopistolla, l√∂yd√§t kavereita puuhaan sit√§. AMK:ssa l√§hinn√§ nauretaan ja k√§sket√§√§n juomaan kaljaa. Se on se pieni suuntautumisero. Aivan kuin olisi v√§√§rin k√§ytt√§√§ sit√§ matematiikkaa, mit√§ opetetaan aamulla, iltap√§iv√§ll√§ pienen ongelman kanssa. Olen samaa mielt√§ A. Pohjavirran kanssa. ‚ÄúInsin√∂√∂rille matematiikka on kuin kulmakarvat. Eih√§n niist√§ mit√§√§n varsinaista hy√∂ty√§ ole, mutta otapa pois, niin johan on kumman n√§k√∂inen.‚ÄĚ Se oli turhauttavin asia AMK:ssa, kun ei tarvitse soveltaa yht√§√§n mit√§√§n oppimaansa.

Ja harrastekehoja tosiaan piisaa Tampereellakin juoppoklubeista korkeakulttuuriin ja sekä tietenkin Telok. ele.tut.fi/~telok/

Ja ei kannata tehdä suikumoottorimopoa. Se on tehty jo. Ainakin kahdesti.
cs.tut.fi/~kiiskils/turbo.html

Itse opiskelin 90-luvulla AMK:ssa insinööriksi (sitä ennen saman alan mekaanikoksi, tietotekniikaan mekaanikko, ammattikoulussa) ja siellä nimenomaan sovellettiin opittuja menetelmiä. Niinkään ei tutkittu että miksi menetelmät toimivat kuten toimivat.

Nykyisin opiskelen yliopistossa DI:ksi (AMK tutkinnon päälle 150 opintopistettä) ja siellä nimenomaan oikeastaan tutkitaan että miten menetelmät toimivat. Ei opetella, että mihin menetelmät soveltuvat juurikaan.

Kun takan on insinöörin tutkinto ja toista kymmentä vuottta kokemusta, yliopisto-opiskelu on yllättävän helppoa! Enkä ole edes ylioppilas.

Itse olen valmistunut TKK:lta mikroelektroniikka pääaineena. Tekniikan alan yliopisto antaa mielestäni kyllä hyvät valmiudet asioiden analyyttiseen tarkasteluun, mutta niiden suhdetta käytäntöön ei aina näytetä kovin hyvin - asia, mikä itseä harmitti. Onneksi harrastelin hieman elektroniikkaa tuolloin, niin oli helpompi funtsia mihin näitä juttuja oikeasti tarvitsee.

Esim. matematiikan kursseilta tulee tutuksi FFT, DFT yms., ja sanotaan, ett√§ ‚Äút√§m√§ on ehk√§ kaikkein t√§rkein algoritmi ikin√§‚ÄĚ. Sitten miettii ett√§ ok, miss√§? No toki my√∂hemmin on tajunnut, ett√§ spektrianalysaattorit yms. k√§ytt√§v√§t (eiv√§t kaikki) noita algoritmeja (ja aina voi kysy√§).

Eli itse näkisin asian niin, että yliopistokoulutus antaa hyvät eväät ymmärtämään asiat. Käytännön asioiden opiskelu eli teoria soveltaminen jätetään kyllä aika vahvasti koulun jälkeiseen elämään. Ehkä analyyttisen persoonan on parasta mennä yliopistoon ja tekijäpersoonan parasta mennä ammattikorkeaan.

Nykyisess√§ ty√∂ss√§ni ei ehk√§ suoraan ole hirve√§sti hy√∂ty√§ juuri yliopistokoulutuksesta. Jokap√§iv√§iset asiat ovat niin k√§yt√§nn√∂nl√§heisi√§. Muttei toki kannata aliarvioida ‚Äúakateemisia juttuja‚ÄĚ. Matematiikka on vahva ty√∂kalu jos haluaa tehd√§ jotain sofistikoitunutta (vs. brute force -ratkaisut).

Hei!

Nopea briiffaus, olen tällä hetkellä ylioppilaaksi kirjoittava abi, joka palloilee LUT:in ja Aalto yliopiston sähkötekniikan väliltä. Olen suht hyvä matematiikassa ja fysiikassa, joten valinta tuskin tulee olemaan sisäänpääsemisestä kiinni. Tällä hetkellä olen aivan pulassa kumpi on se minun paikka ja kohta pitäisi jo hakea…

Kysymyksiä:
-Onko Aalto-yliopiston maine sen arvoinen? Tai siis lutissa p√§√§sy on niin paljon helpompaa kuin aaltoon, mutta jos motivaatiota ja taitoa l√∂ytyy niin voiko kummassakin kehitty√§ samalla tavalla, vai onko aallon ‚Äú√§lykk√∂yhteis√∂‚ÄĚ jotenkin erikoisen edullinen oppimiselle?
-Osaako kukaan arvioida minkälainen ero on työnantajan näkökulmasta?
-Lutissa on käsittääkseni hiukan pienempi tarjonta eli pääaineissa? Ongelma tässä on se, että vielä en tiedä mikä tarkalleen kiinnostaa.
-Onko opetuksen tasossa mitään eroja?

Muutenkin kaikki mahdollinen tieto Lutin ja aallon sähkötekniikan opiskelusta mahdollisimman nopeaan olisi enemmän kuin arvostettua, vaikka hakuammunnaksi saattaa mennä joka tapauksessa. :smiley:

Pystyn samaistumaan tähän kommenttiin. Olen itse siis toista vuotta AMK:ssa ja koulusta löytyy kattavat komponenttivalkoimat(Ilmaiset opiskelijoille), skoopit, spektrinanalysaattorit, täysautomaatti piirilevylevyjyrsimet, jne… ihan kaikki tarvittavat työkalut siis.

Ja jostain syyst√§ ei kenell√§k√§√§n ole MIT√Ą√ĄN mielenkiintoa alkaa tekem√§√§n yht√§√§n mit√§√§n, paitsi allekirjoittaneella. No eip√§h√§n ole tarvinnut jonottaa‚Ķ